Etusivu

Suomen metsissä kasvaa luontaisesti vuosittain satoja miljoonia kiloja meidän elintarviketuotantoon soveltuvia terveellisiä marjoja ja sieniä. Nämä luonto tarjoaa meille ilmaiseksi! Näistä kerätään talteen karkeasti ottaen noin 5%. Eteläeuroopassa ei kasva samanlaatuista mustikkaa ja puolukkaa, kuin mitä Skandinaviassa kasvaa. Skandinaavisessa villissä mustikassa on esimerkiksi huomattavasti enemmän terveydelle edullisia antosyaniinejä kuin mitä viljellyssä mustikassa on. Luonnossa kasvavat luonnontuotteet ovat vahvuuksiamme moneen muuhun maahan nähden. 

Suomalaiset lapset ja nuoret aikuiset ovat jo pienestä pitäen koulussa totutettu istumaan päivät paikoillaan. Tästä on vaikea oppia enää toisille tavoille. Pienyrittäjiä lukuunottamatta myöskin ihmisten toimeentulo ilman vastikkeellista työntekoa on Suomessa mahdollistettu. Näistä seikoista johtuen marjanpoimintaan ansainta mielessä  ei Suomalaisista löydy enää kykyä, eikä motivaatiota. Ulkomaalaiset poimijat ovat tulleet tänne jäädäkseen, mikäli Suomessa kasvanutta marjaa halutaan edelleen järjestää yritysten ja kaupasta marjansa ostavien kuluttajien saataville.

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden Suomeen tulossa yhdistyy monia eri asioita. Varsinkin kulttuurien erilaisuutta ei olla vielä oikein ymmärretty. Useimmat poimijoista osaavat vain Thai-kieltä. Poiminnan organisointi vaatii  ymmärrystä, osaamista ja kokemusta monelta eri osa-alalta onnistuakseen. Kyseessä on kahden eri kulttuurin kohtaamisesta. Riittää kun yksi osa-alue ei toimi kunnolla, niin kokonaisuus myöskin lakkaa toimimasta. Marjanpoimintakausi on lyhyt ja virheisiin ei siten ole varaa. Tässä toiminnassa tarvitaan ennen kaikkea tähän työhön hyvin soveltuvia ihmisiä, joilla jokaisella on tässä ketjussa oma roolinsa. Kutsuttava poimija kaipaa täällä itselleen tahon, joka järjestää hänelle ajoneuvon, majoituksen, polttoaineen, thairuokamuonituksen, pyykinpesumahdollisuuden, terveyskeskuspalvelut, ajoneuvohuollon yms... Tämä paketti tulee olla järjestettynä niin, että se ei saa maksaa kuin murto-osan siitä, mitä tällaisista palveluista Suomessa normaalisti veloitetaan. Aikaa poimijalla on maksimissaan 90vrk saada poimittua jokamiehenoikeudella kerättäviä luonnontuotteita. Marjat kypsyvät aina vähän eri aikaan eri vuosina. Koskaan ei voi myöskään tietää etukäteen tarkkaa poiminnan aloituspäivää. Uudet kerääjät täytyy pystyä opastamaan löytämään marjapaikat ja kouluttaa tekemään hyvää laatua. Poimijalle täytyy luonnollisesti järjestää mahdollisuus myydä keräämänsä tuotteen aina todelliseen markkinahintaan. Käytännössä sen täytyy olla sama taho kuka järjestää kaiken muunkin poimijalle. Esimerkiksi kahdellasadalla poimijalla marjoja saattaa tulla yli 20 000 kiloa päivässä. Marjalaatikot eivät saa milloinkaan myöskään loppua kesken vastaanoton ja kaiken muunkin logistiikan täytyy toimia tehokkaasti. Marjoja ei saa myöskään seisottaa lämpimässä, ettei niiden laatu kärsi. Marjoille täytyy olla luonnollisesti aina osoite minne rekka laittaa. Alle rekkakuorman kokoisia eriä ei oikein ole kannattavaa kuljettaa.

Poimintapaikat vaihtelevat suuresti vuosien välillä

Ne suomalaiset jotka keräävät vielä itse marjoja, tietävät ja ymmärtävät hyvin, että marjoja on poimittavaksi eri alueilla eri tavalla eri vuosina ja että marjat kypsyvät myöskin eri aikaan eri alueilla. Thai-poimijalle täytyy pystyä järjestämään edullinen majoitus aina sellaiselta alueelta, josta poimittavaa riittää. Kauden aikana täytyy siten muuttaa poimijan majoituspaikkaa mahdollisesti useammankin kerran. Kovin paljon etukäteen ei useinkaan tiedä, että minne. Tämä on suurin haaste poimijan pärjäämiselle täällä Suomessa.

Päivässä poimija voi kerätä noin sadan euron edestä marjoja, silloin kun niitä on hyvin.  Suomessa juoksevat kulut majoituksesta, autosta ja ruoasta. Nykyisillä marjan poimijahinnoilla ei kutsujan ole vara tehdä virheliikkeitä, jotta poimijalle jäisi kotiin viemisiä. Useinkin esimerkiksi mustikasta saattaa olla kato juuri siltä alueelta missä sitä edellisenä vuonna saattoi poimia suuria määriä. Kutsujan täytyy siis pystyä organisoimaan nopea ja oikea-aikainen siirtyminen aina hyville alueille ja saada kaikki tukitoiminnot  toimimaan aina välittömästi uudella alueelle.

Tämä ala herättää tunteita meissä Suomalaisissa aina joka kesä ja kutsuvat yritykset ja Thai-poimijat ovatkin olleet useasti median huomion kohteena. Isosta joukosta löytyy valitettavasti aina joitain, jotka eivät täysin ohjeita noudata eivätkä tätä asiaa ymmärrä. Joitain Suomalaisia vaivaa myöskin vahvasti kateus, itsekkyys ja itsekeskeisyys. Tavallisin tilanne on, että jokin Suomalainen närkästyy siitä, että on tultu hänen mielestään liian lähelle heitä. Käsite tulla lähelle, on Thaimaalaisittain eri asia, kuin mitä se on joillekin Suomalaisille. Jos kaikki ihmiset ajattelisivat että näköetäisyydelle minun asumuksestani tai vapaa-ajanpaikastani ei saa tulla, niin tämä maapallo ei riittäisi meille kaikille alkuunsakaan. Silloin kun harvaanasutuilla alueilla on heikko sato luonnonmarjoista, ei kutsujalle jää muuta vaihtoehtoa kuin viedä poimijat sellaiselle alueelle, missä poimittavaa on.

Kilpailu on kansainvälistä

Marjat ovat kansainvälistä kauppatavaraa ja itänaapureillamme on paljon samoja asiakkaita kuin Suomalaisillakin yrityksillä. Se tulee saamaan kaupat ja selviämään tulevaisuuteen, joka pystyy myymään vaaditun laatutason täyttävää marjaa edullisimmin. Näin markkinatalous toimii. Poimijoille itänaapurissa ei ole olemassa mitään minimiansioita. Itänaapurin yritykset saavat marjaraaka-aineensa sillä hintaa kun paikalliset ihmiset marjoja heille siellä poimivat. Mikäli meillä ei ole mahdollista saada marjaa metsästä samalla hintaa kuin itänaapurissa saadaan, niin voidaan lopulta vaan todeta tässäkin tapauksessa: "Jätkät, me ollaan hävitty tämäkin peli."

Skandinaavisalkuperäisellä marjalla on jossain tapauksissa kuitenkin oma lisäarvonsa.

Poimijat Thaimaasta

Kotimaasta ei löydy enää käytännössä juurikaan kerääjiä, jotka keräisivät  marjoja enää myyntiin asti. Vaihtoehdoksi jää ainoastaan sallia joidenkin muiden maiden kansalaisten tulla tänne ansaitsemaan marjojen poiminnalla, mikäli halutaan Suomalaista marjaa myyntiin.

Suomessa on ainoastaan muutamia yrityksiä joilla on mahdollisuus kutsua ulkomaalaisia marjanpoimijoita Thaimaasta Suomeen. Tämä on ymmärrettävää, sillä muutoin poimijoita kutsuisivat tänne tahot, joilla ei ole osaamista, ymmärrystä tai kykyä järjestää tänne kaikkia poimijoiden täällä tarvitsemia tukitoimia sekä kykyä operoida useammassa eri paikassa aina tarpeen niin vaatiessa. Thaimaalaisten poimijoiden tarpeet ja tavat toimia eroavat myöskin joltain osin länsimaalaisista tavoista ja tarpeista. Osa kutsuvista yrityksistä ovat ensiostajayrityksiä ja osa kutsuu poimijoita keräämään vain joitain tiettyjä luonnontuotteita oman jalostuksensa tarpeeseen.

Työsuhdemalli

Muuttamalla poimintatyö työsuhteiseksi heikennettäisiin itse asiassa poimijoiden ansioita ja muutoksesta seuraisi lisäksi monenlaisia väärinkäytöksiä ja vilppiä. Ruotsin mallissa poimijalle ei välttämättä jää kotiin viemisiä lainkaan, vaikka paperilla ansiota kyllä näyttäisi jäävän. Työnantajana ovat todellisuudessa Thaimaalaiset yritykset ja poimijan ansiot otetaan poimijalta takaisin erilaisina heiltä perittävinä maksuina. Poimintatyö on urakkaluonteista työtä, jossa ahkera ja tähän työhön sopiva henkilö voi päästä hyviin ansioihin. Tuntitöinä ja takuupalkalla tätä ei pysty teettämään, sillä työnantaja ei voi millään valvoa yli sadan kilometrin päässä toimipisteestään toimivia poimijoita ja keskimäärin saada vielä kaikkien kulujen jälkeen enää positiivista tulosta yritykselle. Mikäli luonnonmarja-alaa tuettaisiin samoin kuin maataloutta tuetaan verovaroin saattaisi tämä asia toki olla toisin. Nykyisellään luonnonmarjojen keruuta tuetaan kuitenkin tasan 0 eurolla Suomessa. Tällä alalla raha poimijoille ja yrityksille tulee vain ja ainoastaan metsästä kerätyistä luonnontuotteista. Ei mistään tuista. Tuotteiden hinta määräytyy aina kulloisenkin markkinatilanteen mukaan. Pankit eivät hyväksy varastossa olevia marjoja myöskään lainan vakuiksi.

Parhaiksi ulkomaalaisiksi marjanpoimijoiksi ovat osoittautuneet tänne tulevat Thaimaalaiset maanviljelijät. Kaikista Suomessa poimituista marjoista tuleekin noin 80%  Thaimaalaisten poimimina. Thaimaalainen maanviljelijä on tottunut pienestä pitäen sitkeyttä vaativaan fyysiseen työntekoon. Hän on siksi tässä työssä omassa elementissään ja ylivoimainen moniin muihin kansallisuuksiin nähden. Esimerkiksi Irakilaisista tai Syyrialaisista turvapaikanhakijoista on turha kuvitella marjanpoimijoiksi. Mikäli he olisivat tähän työhön sopivia, niin eiväthän yritykset kutsuisi enää Thaimaalaisia poimijoita Suomeen. Ruotsissa on ollut Irakilaisia jo vuosikausia. Heistä ei ole tullut marjanpoimijoita.

Kutsuttavan poimijan tulisi saada sellaista  kohtelua, minkä  hän itse kokee oikeaksi kohteluksi ja saada niitä palveluita, mitä hän itse tarvitsee ja haluaa. Poimijan näkökulmaa ei olla vielä kovinkaan huomioitu tehdyissä selvityksissä vaikka heitähän tämä asia koskettaa kaikkein eniten. Poimijan tulot ja mahdollisuudet ansaita koko turistiviisumin salliman kolmen kuukauden aikana tulisi olla joka tapauksessa lähtökohtana tässä asiassa.  Nyt täytyy todella miettiä ja ennakkoluulottomasti muuttaa tarvittaessa vanhoja käytäntöjä, jotta voitaisiin todella parantaa poimijoiden ansaitsemismahdollisuuksia ja pienentää heidän epäonnistumisen riskiään, sillä suurin osa poimijoista tulee hakemaan Suomesta rahaa perheensä elättämiseksi. Thaimaalaisille ei ole olemassa sosiaaliturvajärjestelmää, kuten Suomalaisille on KELA ja sosiaaliturvatoimisto.

Poimijan matkan rahoitus

Osa kutsuvista yrityksistä sitouttaa poimijan itselleen lainaamalla poimijalle osan poimijan tarvitsemista matkarahoista. Thaimaasta on edelleen paljon lähtijöitä. Monen lähdön esteenä on kuitenkin matkalle tarvittava rahoitus. Rahoittamalla poimijan matka, on mahdollista saada oma kiintiö poimijoita täyteen. Kun rahoittajana toimii kutsujayritys tai tämän koordinaattori, niin käytännössä poimija poimii tässä tapauksessa vain ja ainoastaan sitä luonnontuotetta, kuin mitä kutsujayritys häneltä haluaa. Kun tällaiselta poimijalta ulkopuolinen yrittää ostaa marjoja, niin harva poimija uskaltaa lähteä tällöin myymään.

Suuruudun tuoma etu

Mitä suuremmassa yksikössä jotain tuotetaan, niin sitä pienemmäksi yksikkökustannus normaalisti voidaan saada. Mitä enemmän poimijoita jollain yrityksellä on, niin sitä paremmat edellytykset sillä on pärjätä yritysten välisessä kilpailussa asiakkaista, koska sillä on kustannusetu puolellaan muihin yrityksiin nähden.

Suuruuden haitat

Useilta poimijoilta on tullut myös palautetta, että he eivät halua olla liian suurissa yksiköissä, koska poimijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ei isoissa yksikössä useinkaan toteudu ja poimijan ääni ei tule kuulluksi. Kutsuttavien poimijoiden määrä yritykselle tulisikin olla sopiva ja oikeudenmukainen sen kilpailijoihin nähden, niin että kaikilla alalla toimivilla yrityksillä olisi lähtökohtaisesti tasavertaiset mahdollisuudet pärjätä alalla. Jotkut yritykset käytännössä ulkoistavat poimijoiden johtamisen Thaimaalaisille koordinaattoreilleen. Tällä tavoin paremmin meille suomalaisille sopivia töitä on laitettu tekemään Thaimaalaiset johtajat. Tällä tavoin on myöskin saavutettu kustannusetuja kilpailijoihin nähden. Joillain yrityksillä on yli 500:aa poimijaa johtamassa kentällä Thaimaalainen koordinaattori ainoastaan yhden Suomalaisen kanssa! Tämä aiheuttaa väistämättä ongelmia, koska Thaimaalainen ei tunne hyvin Suomalaista kulttuuria, kuinka täällä tulisi toimia.

Liikaa marjoja yhteensä

Suomeen tulee luonnonmarjanpoimijoita Thaimaasta noin 3500. Skandinaviaan yhteensä reilu 7000. Viime vuosina luonnonmarjojen markkinat eivät ole kuitenkaan kehittyneet samaa vauhtia kuin mitä tänne tulevien poimijoiden määrät ovat kasvaneet. Jotkut Suomalaiset yritykset ostavat vielä lisäksi Venäjältä poimittua marjaa, koska se on usein halvempaa kuin Suomesta saatava marja. Venäjältä ei ole tuontitulleja luonnonmarjalle.

Jo uuden marjakauden alkaessa on joillain yrityksillä ollut vielä useita miljoonia kiloja marjoja varastoissaan edelliskauden marjaa. Tämä on alentanut marjan hintaa markkinoilla ja pudottanut siten myös poimijahintaa alemmas taas seuraavalle kaudelle. Suurimpana kärsijänä tästä ovat olleet lopulta poimijat. Thaimaalaisia poimijoita on täällä kauden aikana tuhansia ja tämä aiheuttaa miljoonien kilojen tarjonnan markkinoille. Hyvän marjavuoden jälkeen markkinoilla on reilu ylitarjontatilanne marjoista. Tämä johtaa normaalisti hintojen laskuun. Hintojen lasku taasen aiheuttaa paineen poimijahintoihin. Yritykset ovat pakotettuja maksamaan poimijoille aina vaan vähemmän ja vähemmän marjakiloa kohden saadakseen taas kaupat itselleen eteenpäin kannattavaksi. Tämä ylitarjontatilanne aiheutuu taasen siitä, kun joillain yrityksillä on kysyntään nähden valtavasti poimijoita.

Liika poimijoita samoille tahoille

Ongelmia alalla on esiintynyt sen seurauksena, kun jotkut yritykset ovat kutsuneet  poimijoita ylisuuria määriä.  Ei keruutoimintaa oikeasti tarvitse harjoittaa yli viidensadan poimijan voimalla toimiakseen kannattavasti. Tämä on jäänyt ottamatta huomioon viranomaispuolella, kun kutsuntakäytäntöjä on tehty. Kun ala on nyt voimakkaasti keskittynyt ja poimijat tulevat vain harvoille tahoille, on suomalaisen marjan markkinointikin silloin myös vain harvojen yritysten varassa. Tällöin ei voi myöskään pitkässä juoksussa suomalainen marja kasvattaa osuuttaan niin helposti globaaleista marjamarkkinoista vähäisen kokonaismarkkinoin vuoksi. Tämä on ollut tähän asti suurin yksittäinen tekijä, jolla on aiheutettu eniten vahinkoa Suomalaisille elintarvikealalle ja Thaimaalaisille poimijoille. Korvaavana tuotteena marjoja käyttävälle teollisuudelle ovat lähinnä Pohjoisamerikasta, entisistä Itäeuroopan maista ja kiinasta tuleva marja, jolta markkinaosuutta voitaisiin ottaa pois.

Joillekin yrityksille on tullut poimijoita monikertaisesti sen määrän ylitse, jolla toiminta voidaan saada kannattavaksi ilman turhia riskejä. Tämä ei ole oikein toisia alalla toimivia yrityksiä kohtaan. Kun poimijoita tulee Suomeen kokonaismäärältään liian suuri määrä, johtaa se myöskin poimijakohtaisen ansion pienentymiseen. Ahneudelle ei tulisi antaa sijaa. Kun parille  yritykselle annetaan ylisuuria poimijamääriä vääristää tämä kilpailua ja näivettää pienet yritykset pois, kun päinvastoin Suomeen tarvittaisiin lisää uusia yrityksiä joilla olisi mahdollisuus palvella, työllistää  ja hyödyttää koko Suomalaista yhteiskuntaa. Liian suuret yksiköt harvoille valituille yrityksille  ovat huonosta sekä poimijoille, että koko marja-alan tulevaisuudelle. Ne aiheuttavat ylitarjontaa, alentavat poimijahintaa ja keskimääräistä marjasaalista per poimija ja siten poimijoiden ansioita.

Liian vähän poimijoita osalle yrityksiä

Ongelmia kutsuvalle yritykselle syntyy silloin kun yrityksellä ei ole riittävästi kutsuttavia poimijoita. Esimerkiksi vajailla rekkakuormilla ei ole kannattavaa ajaa. Kustannus per poimija nousee myöskin liian isoksi, kun ei ole enää suuruuden tuomaa etua ja siten yritys ei ole enää kilpailukykyinen muihin yrityksiin nähden. Toiminnan harjoittaminen enää kannattavasti muuttuu aina vaan haasteellisemmaksi, mitä kauempana optimipoimijamäärästä yritys on pakotettu toimimaan.

On haasteellisempaa, riskialttiimpaa ja vaikeampaa tehdä tätä toimintaa sadalla kuin kahdellasadalla poimijalla. Tätä asiaa ei olla jossain piireissä ymmärretty. Toiminnan yrittäminen liian pienellä poimijamäärällä on kuin yrittäisi ajaa muun liikenteen joukossa autolla jossa on vain kolme rengasta. Toisena vertauksena voisi esittää, että jollekin annettaisiin lupa Prisman pystyttämiseen ja toiselle tarjolla olisi vain Sivalle sopiva tontti siinä vieressä. Mitenkähän Sivalle mahtaisi oikein käydä?

Kaikkia alan toimijoita ei olla kohdeltu tähän asti tasavertaisesti marjanpoimijoiden kutsumisasiassa. Viranomaispuolella on kutsumisasioista ollut  päättämässä yritysten suositusmääristä henkilöitä, joilla ei ole ollut todellista ymmärrystä ja kompetenssia näitä asioita kohtaan. Viranomaiset ovat aiemmin omalla toiminnallaan synnyttäneet epäluottamusta itseään kohtaan. Jotkut viranomaiset ovat jopa laiminlyöneet virkavelvollisuuksiaan, eikä virkatoimissa olla  noudatettu aina hyvää hallintoa. Tällaisesta toiminnasta on seurannut isojakin vahinkoja useille eri toimijoille ja henkilöille.

Optimi määrä poimijoita yritykselle

Rekkakuorma päivässä  on hyvä määrä, mikäli toimija osaa asiansa. Näin kutsujayritys voi olla kilpailukykyinen markkinoilla. Marjoja ei saa seisottaa kauaa ennen pakastusta. Marjojen haihtumisesta aiheutuva kulu ja kuljetuskustannukset saadaan täysillä kerran päivässä lähtevillä kuormilla pieniksi ja marjojen laatu näin myös korkeaksi. Jos poimijamäärä kasvaa tätä suuremmaksi, niin kutsujayrittäjä ei voi olla enää oikein täysin perillä, mitä kentällä todellisuudessa tapahtuu ja mitä yksittäiselle poimijalle oikein kuuluu. Logistiikan hallinta muuttuu monin verroin vaikeammaksi. Virheitten mahdollisuus kasvaa moninkertaiseksi, kun organisaatiota joudutaan kasvattamaan niin, että kentällä olevaa tietoa joudutaan siirtämään useitten henkilöiden välillä asioista päättäville. Tällä toimialalla täytyy pystyä tekemään oikeita ratkaisuja nopeasti ja joustavasti. Poimija on se taho, joka eniten kärsii liian suurista yksiköistä.

Marjoja vain harvoille

Isoimmilla jalostavilla yrityksillä on oma etujärjestönsä ETL (elintarviketeollisuusliitto), jonka sisälle LTTY:n (luonnontuoteteollisuusyhdistys)  yritykset ovat liittoutuneet keskenään. ETL:n jäsenyrityksiä on näissä asioissa kuultu aiempina vuosina yksinomaan ja menty heidän ehdoillaan. Jotkut virkamiehet ovat olleet siinä luulossa, että ETL-edustaa Suomalaisia elintarvikealan yrityksiä. Tämä on ollut virheluulo. Todellisuudessa ETL edustaa vain muutaman harvan oman jäsenyrityksensä etua neuvotteluissa. Palautepalavereihin on käynyt kutsu ainoastaan näiden yritysten edustajille. Kutsumiskäytännöt ja säännöt on räätälöity näille yrityksille sopiviksi. Ulkoministeriön ohjeessa muun muassa suoraan sanotaan: "Ministeriö suosittelee elintarviketeollisuusliiton toimintaperiaatteiden noudattamista marjanpoimijoita kutsuville yrityksille." Näillä yrityksillä on siten nyt suhteellisesti iso osuus kaikista kutsutuista poimijoista. yritysten arviointikriteeritkin on tehty näiden yritysten kanssa yhdessä.

Aikaisempina vuosina lähes kaikki poimijat oli  käytännössä kutsuttu tänne vain näiden muutaman vanhan harvan valitun yrityksen tai heidän oman alihankkijansa toimesta ja he ovat saaneet näin itselleen oikeudettoman kilpailuedun suhteessa muihin Suomalaisiin yrityksiin.

Iso ongelma Suomalaisille elintarvikejalostajille on siinä, että kaikki nämä kutsuvat ETL-yritykset ovat myöskin itse jalostavia yrityksiä, eivätkä siten auta kilpailevia yrityksiä joilla ei ole omia poimijoita. He eivät  myy kilpailijoilleen marjoja. Ne kutsuvat yritykset, jotka eivät ole itse jalostavia yrityksiä, tai eivät ole sopimussuhteessa näihin yrityksiin on haluttu pitää järjestelmästä ulkona, tai annettu niin pieniä suositusmääriä, joilla ei voi operoida järkevästi ja olla kilpailukykyinen. Arvata vain saattaa miten paljon tällaisella suosituspolitiikalla on jo aiheutettu vahinkoa isolle joukolle muita Suomalaisia yrityksiä.

Pienet ja alkavat yritykset

Suomessa on yhteensä noin 300 luonnontuotteita raaka-aineena käyttävää yritystä. Pääosin ne ovat pieniä jalostavia yrityksiä. Pienempien jalostavien yritysten ääni on jäänyt kuulumatta, kun on puhuttu ulkomaalaisista poimijoista ja näiden kutsuntakäytännöistä. Vain aniharva jalostava yritys on päässyt tähän asti hyötymään Thaimaalaisten poimimista marjoista ja kehittymään menestyväksi yritykseksi. Marja-alalla ei ole tänä päivänä mahdollista toimia kannattavasti, mikäli yrityksellä ei ole omia kutsuttuja poimijoita, tai se ei saa ostettua marjoja kilpailukykyiseen hintaan joltain ensiostajalta, jolla on Thaimaalaiset poimijat.  Pienet yritykset eivät ole liittoutuneet keskenään, eikä heitä edusta kukaan.  Kaikkien Suomalaisten luonnonmarjoja käyttävien jalostavien yritysten tulisi kuitenkin saada hyötyä tasapuolisesti Thai-poimijoiden keräämistä marjoista. Mikäli kutsujina toimisivat pääosin ei jalostavat ensiostajayritykset, niin heidän asiakkaanaan voisivat olla mitkä tahansa pienet tai suuret jalostavat yritykset tasavertaisesti.

Jostain syystä isoimmat ETL-kutsujayritykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan tehneet tappiota ja vähentäneet väkeään. Luonnontuotealalle on mahdollista työllistää ja saada alalle kasvua, kun muutetaan tilanne sellaiseksi, että kaikilla Suomalaisilla yrityksillä on mahdollista saada marjoja kilpailukykyiseen hintaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki jalostavat yritykset kutsuisivat omat poimijat. Tänä päivänä työllistyminen on mahdollista lähinnä vain uuden yrittäjyyden kautta. Yrityksen täytyy pystyä erikoistumaan johonkin tiettyyn tekemiseen. Kaikessa ei voi olla hyvä.

Alalle tulisi saada lisää uusia yrityksiä uusine tuotteineen ja markkinointiponnistuksineen. Näitä yrityksiä ei voi syntyä, eivätkä ne voi kasvaa, jos raaka-aineen saannissa on ongelmia, tai jos raaka-aineen hinta ei ole järkevä.

Kilpailukyky = hengissä säilyminen

Raaka-aineen hinnan osuus tuotteen hinnasta on useinkin aivan ratkaiseva. Kauppa ja asiakkaat ostavat normaalisti siltä, joka pystyy heille halvimmalla myymään. Ne jalostuslaitokset joilla on omat Thai-poimijat saavat nyt raaka-aineensa kilpailijayrityksiään huomattavasti halvemmalla ja siten kalliimmalla ostavat jalostusyritykset eivät voi enää pärjätä kilpailussa heidän kanssaan ja ajautuvat tämän vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin. Suomalaista raaka-ainetta ei välttämättä ole edes saatavilla osalle toimijoista. Ne joilla sitä on, myyvät sen vientiin mahdollisten kilpailijoittensa ulottumattomiin.

Vain murto-osa Suomalaisista marjajalostajista voi kutsua itselleen omia poimijoita. Jo lähtökohtaisesti jalostusyritykset ovat siis edelleen eri arvoisessa asemassa. Tähän toivotaan nyt muutosta.  Mikäli kaikki jalostavat yritykset ostaisivat ainoastaan ensiostajayrityksiltä, tätä epätasa-arvoa ei olisi enää olemassa. Siksi tulevaisuudessa kutsujayrityksinä tulisikin toimia ainoastaan ensiostajayrityksiä, jotka myyvät poimijoilta ostamansa marjat jalostaville yrityksille, tai tekevät sopimukset jalostavien yritysten kanssa jo ennen kauden alkua.

Selvät jaot eri toimintoihin ja toimijoihin

On luonnontuotealan kokonaisetu, että alalla toimisi useampia toimijoita. Jalostavia yrityksiä tarvitaan ehdottomasti lisää. Näin koko marja-alan markkinointiin saataisiin lisää voimaa, uusia innovaatiota ja kuluttajatuotteita. Näin kokonaisvolyymit ja koko luonnontuote-ala saataisiin paremmin kasvuun. Nykytilanteessa on vaikea, joskus jopa mahdotonta perustaa uutta luonnontuotealan jalostavaa yritystä raaka-aineongelman vuoksi. Puhtaasti ensiostajayrityksiä tarvitaan sitten palvelemaan riittävän suurilla poimijamäärillä jalostukseen erikoistuneita yrityksiä. Alalla toimivilla pakastamoilla ja puhdistamoilla tulisi olla kaikilla useampia toimittajia. Näin nekin voisivat varmistaa oman raaka-aineensa saatavuuden. Alan jalostajilla taas mahdollisuus ostaa useammasta eri lähteestä.

Kutsumalla tänne iso joukko Thaimaalaisia, jotka koordinaattorinsa alla pitävät käytännössä itse huolta itsestään tai toimivat hyvin pienellä Suomalaisten tuella ja huoltoporukalla ei ole hyvin toimiva konsepti. Nykytilanteessa yrityksellä täytyy olla kustannustehokas järjestelmä riittävällä  poimijamäärällä, jotta voisi itse pärjätä kilpailussa.  Mahdollisuus ostaa useita eri luonnontuotteita poimijalta ja kyky siirtää tarvittaessa poimijat aina nopeasti uuteen paikkaan, jotta poimijat saataisiin pärjäämään. Tarvitaan siis asiansa osaava kutsuja, jonka intressi ei ole esimerkiksi pelkän mustikan tai puolukan ostaminen poimijalta tai joltain tietyllä paikalla sijaitsevan oman kiinteän majoituspaikan vuokratulojen maksimointi.

Suurin haaste jo monena vuonna on ollut poimijoiden tulotason riittävä turvaaminen. Poimijalle täytyisi siis pystyä tarjoamaan kaikki hyvät ansaintamahdollisuudet, mitä ahkera turistiviisumilla tänne tulija voi ylipäätänsä täällä laillisesti tehdä. Kutsujana tulisi siis toimia taho, jonka intressi on yhteneväinen poimijan intressin kanssa, eli saada poimija ansaitsemaan täällä mahdollisimman hyvin ja minimoida epäonnistumisen riski. Poimijan tulisikin saada poimia aina sitä luonnontuotetta, mistä hän milloinkin saa parhaan päiväansion. Ei välttämättä aina sitä tuotetta, jota hänen kutsujayrityksensä kaipaa omaan jalostukseensa. Käytännössä yrityksen koordinaattorit ovat useinkin kieltäneet poimijaa keräämästä muita tuotteita, kuin mitä kutsuja heiltä haluaa. Tämä on ollut kuitenkin valitettavasti useinkin tilanne kun kutsujana on toiminut jalostava elintarvikealan yritys, ei keruutuote ensiostajayritys. 

Hyvin valmistautuneen ensiostajayrityksen intressi on ostaa kaikkia kaupallisesti hyödynnettäviä luonnontuotteita poimijoilta. Jalostavan yrityksen intressi on saada sitä luonnontuotetta, mitä oma jalostuslaitos käyttää. Mustikkatiivisteen valmistamisella ja marjanpoimijoille järjestettävillä palveluilla ja tukitoimilla ei ole myöskään paljoakaan yhteistä keskenään. Marjojen pakastaminen ja varastointi on myöskin aivan eri toimintaa kuin mitä poimijat täällä tekevät.  Eihän leipomoyrityksetkään ole mukana viljanpuinnissa, tai huonekalutehtaat metsätöissä kaatamassa puita. Eihän meijereillekään myönnetty aikoinaan maitokiintiöitä, vaan maitotiloille. LVI-yritys osaa putkityöt, sähköurakoitsija sähkötyöt, mustikkatiivisteen valmistaja haihdutusprosessin jne. On muutoinkin aivan merkillistä ja  kummallista, että kutsujana toimii jokin jalostajayritys, jonka ydinosaamisaluetta ei ole lainkaan majoitus, ajoneuvo ja muonitusala, tai näiden organisointi. Kaikessa ei voi mitenkään olla hyvä!

Kutsuva yritys antaa aina ohjeet, mitä se ostaa milläkin hetkellä poimijoiltaan. Mikäli jollain poimijalla ei ole tätä tuotetta illalla leirissä myytäväksi kutsujalleen, tietää se seuraaumuksia poimijalle. Useinkin tarkoittaa se takaisin kotiin lähettäminen kesken kauden sillä perusteella, että poimija tekee miinustulosta, eikä pysty peittämään edes omia kulujaan. Seuraavana vuonna tällaista poimijaa ei myöskään enää kutsuta uudestaan Suomeen. Poimijan kutsuminen tänne poimimaan ainoastaan joitain tiettyjä harvoja jalostajayrityksen haluamia tuotteita ei ole poimijalle parasta. Siksi kutsujana tulisikin toimia taho, jonka intressinä ei ole vaan joidenkin harvojen tuotteiden keruuttaminen poimijoilla, koska poimijoiden ansiot jäävät näin helposti alhaiseksi ja riski epäonnistumiseen on suuri.

Jalostava yritys on kiinnostunut siitä, mitä se saa omaan tehtaaseensa. Poimijan kannalta katsottuna, on rasite, että tulee kutsutuksi jalostavan yrityksen taholta. Aivan lähimenneisyydestä löytyy esimerkki, kun jalostava yritys alkoi toimia kutsujana. Poimijoita kutsuttiin parisensataa. Hankittiin vanha koulu poimijoiden majoittamiseen, hankittiin ajoneuvot ja kuviteltiin, että tämä riittää. Riski huonosta sadosta tälle alueelle sälytettiin poimijoille. Rahaa majoituksen ja ajoneuvojen hankintaan käytettiin joitain kymmeniä tuhansia. Tämä sijoitus saatiin maksettua kerralla pois poimijoiden kustannuksella. Kauden jälkeen kotiin palasi lopulta tyytymätön joukko Thaimaalaisia. Vikaan meni siinä, kun ei haluttu menettää omasta majoituspaikasta saatavia vuokratuloja ja lähteä siirtämään poimijoita paremmille alueille. Kaikessa ei voi olla hyvä! Tämä vahinko oltaisiin vältetty, kun jalostajayritys olisi luottanut asiansa osaavaan ensiostajayritykseen, eikä koettanutkaan lähteä tekemään asioita, joita se ei itse hallitse.

Oleellinen kysymys poimijan kannalta on, paljonko kutsuva yritys on investoinut poimijaa hyödyttäviin asioihin ja miten suunnitellut toimintansa niin, että poimijan riski saataisiin minimoitua. Ei poimijat täällä kaipaa esimerkiksi kalliita puhdistuslinjoja, pakkauskoneita tai pullotuslinjoja, joita joillain kutsuvilla yrityksillä on taseissaan, vaan tehokkaat työkalut ja puitteet kustannustehokkaasti järjestettynä kutsujayritykseltä omaan työhönsä.

Marjanpoimijan Suomessa tarvitsemat palvelut ja kaikki mitä hänen ulkomailta kutsumisensa vaatii, ei ole myöskään marjoja jalostavan tai pakastavan ja puhdistavan yrityksen ydinosaamisaluetta, vaan aivan jotain muuta.

Hyvät poimijat yhdistettyinä hyviin ja oikeisiin palveluntarjoajiin tuottaa lopulta hyvän lopputuloksen niin jalostaville yrityksille kuin poimijoillekin. Näin voidaan saavuttaa hyvin toimiva verkosto ja win win tilanne kaikille tässä ketjussa toimiville osapuolille.

Suositusmäärät

Kauden päätyttyä yritykset raportoivat suurlähetystölle kuluneesta kaudesta. Tähän asti yritysten raportointitavat ovat olleet kirjavia ja vertailukelvottomia keskenään. Seuraavaa kautta varten ulkoministeriöstä ja suurlähetystöstä antavat yrityksille kausityönteko-ohjeet . Yritysten tulee täyttää määräaikaan mennessä esiselvitys, mikäli aikoo kutsua ulkomaalaisia marjanpoimijoita Suomeen. 

Alaa on kontrolloitu tähän asti viranomaispuolelta niin sanotulla suositusmäärillä. Yrityksille on ilmoitettu, että tärkein kriteeri yrityksen suositusmärän muutokselle on nyt kahden viimeisen kuluneen vuoden ajan ollut poimijoiden nettoansiot. Tätä ennen suositusmääriä annettiin täysin läpinäkymättömästi. Edelleen poimijan nettotulosta puhuttaessa tämä termi kuitenkin ymmärretään monella eri tapaa ja tätä lukua voidaan myöskin vääristellä monin eri tavoin. Suositusmäärät ovat suosineet tähän asti voimakkaasti muutamaa harvaa yritystä, jotka palvelevat vain omia jalostusalan laitoksiaan ja omaa bulkkivientiään. On väärin, että yritykset eivät ole edelleenkään samalla viivalla, vaan suositusmäärät ovat perustuvat edelleen aina yrityskohtaisiin edellisvuoden määriin. Näitä määriä muutetaan käytännössä vain vähän. Nämä määrät taas perustuvat vanhoihin läpinäkymättömästi annettuihin määriin. Jotkut yritykset ovat investoineet huomattavasti keruutoimintoon. Tätä ei olla kuitenkaan huomioitu.

Muut kuin suosituslistalla olevat yritykset eivät käytännössä ole voineet kutsua poimijoita Suomeen. Tällä on näin aktiivisesti estetty monen muun yritysten edellytyksiä toimia enää alalla lainkaan, sillä he eivät voi ostaa marjaa raaka-aineekseen samalla hintaa, kuin mitä nämä vanhat alaa nyt dominoivat yritykset, joilla on omat poimijat. Voidaan siis puhua rakenteellisesta kilpailunrajoittamisesta, jota on nyt tehty.

Ne yritykset joille on annettu suuria suositusmääriä ovat nyt siitä huolimatta tehneet viime vuosina tappiota, vaikka heillä on suuruuden tuoma etu puolellaan ja ovat saaneet vielä marja-raaka-aineensa muita yrityksiä halvemmalla. Jokuhan tässä ei mene nyt aivan oikein. Miten alkavilla metsämarjoja tarvitsevalla jalostusyrityksillä voi olla mahdollista pärjätä tällaisessa tilanteessa?

Joillain yrityksillä on ollut miljoonia kiloja ylivuotisia marjoja varastoissaan odottamassa tilausta Kiinalaisilta, Itävaltalaisilta tai Saksalaisilta vielä siinä vaiheessa kun jo seuraava kausi on käynnistynyt ja ovat olleet siitä huolimatta vaatimassa itselleen vielä lisää poimijoita ja muilta pois. Ei ole oikein, että yritys jolla on ollut esimerkiksi 700 poimijaa aiemmin tulisi jatkaa enää näin, kun samanaikaisesti alalla on toimijoita jotka jäävät ilman marjoja, kun kukaan ei niitä heille Suomessa myy, tai niin että jotkut joutuvat maksamaan marjoistaan ylihintaa. Erityisesti vielä kun alalla on yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet keruutuotetoimintaan. Investoineet siihen paljon ja osaavat sen vielä paremmin saaden itselleen kuitenkin vain rippeet poimijamääristä. Huomattavasti pienemmällä määrällä kuin 700 poimijaa saavutetaan jo hyvä kannattavuus. Nyt ei voida enää lähteä siitä, että kun kerta on ollut aiemminkin paljon poimijoita, niin saa jatkaa suurin piirtein samoilla määrillä tai vielä jopa kasvattaa niitä.

Moni työpaikka ja menestystuote on varmaan juuri tämän vuoksi jäänyt syntymättä kun poimijoita on jaettu aiemmin epäreilusti.

Myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka on kiinnittänyt huomiota nyt eri yritysten liiketoimintaedellytysten epätasapuoliseen kohteluun viranomaisten taholta antamassaan päätöksessään 19.1.2016. Lue päätös tästä.

Kriiteerit poimijamäärille tulisi perustua kutsujayrityksen kykyyn palvella poimijaa 

Kutsuttava poimija tarvitsee täällä tietyt palvelut pystyäkseen toimimaan ja ansaitsemaan keräämillään tuotteilla. Tietylle poimijamäärälle täytyy olla tietty määrä autoja, tietty määrä petipaikkoja, tietty määrä Thaimaalaista ruokaa, tietty määrä kuljetuskalustoa jne. Joillekin poimijoille tarvitaan opastusta marja-alueitten löytämiseen. Poimijoille täytyy olla järjestetty vara-autopalvelu järkevästi jne. Poimijat taitavat lähinnä itse vain Thain kieltä. Itse heidän on siis vaikea järjestää itselleen heidän tarvitsemiaan palveluita. Kutsujayrityksen tulee pystyä järjestämään poimijan tarvitsemat palvelut edullisesti melkein mihin päin Suomea hyvänsä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää poimijan pärjäämisen kannalta. Ei vaikuta aivan oikeudenmukaiselta, jos jollain yrityksellä on esimerkiksi varattu majoitus kolmeen eri paikkaan, jossa jokaisessa mahdollisuus majoittaa 150 poimijaa ja samanaikaisesti toinen yritys on investoinut ainoastaan yhteen paikkaan ja molemmille yrityksille suositellaan 150 poimijaa.

Thaimaasta tulevat poimijat lähtevät Suomeen viedäkseen kotiin mahdollisimman paljon rahaa mukanaan. Nyt täytyy ymmärtää, että tämä ei tarkoita samaa kuin palkka. Lue lisää...

Poimijan riski epäonnistumiseen aina vaan kasvaa:

1. Mitä lyhyemmän ajan hän Suomessa on. Matka Thaimaasta maksaa minimissään 1600 euroa tämän kuluerän maksamiselle menee normipoimijalta toista kuukautta. Vasta tämän jälkeen poimijalle alkaa kertyä säästöjä.
2. Mitä harvempia luonnontuotteita hänellä keruutetaan. Luonnontuotteiden vuosittaiset sadot vaihtelevat suuresti.
3. Miten rajalliset toiminta-alueet hänelle kutsuja järjestää. Alueelliset sadot vaihtelevat myös suuresti.

Yllä olevat seikat määrittävät sen, minkä määrän luonnontuotteita poimija voi käytännössä saada kauden aikana kerättyä ja minkämoisen summan siten ansaittua.

Maksettavalla poimijahinnalla, ei kutsujayritys voi valitettavasti juurikaan kilpailla. Se on kuin bensan hinta. Erot eivät voi olla suuria.

Poimijoilta veloitettavilla kuluilla voidaan sen sijaan vaikuttaa poimijan pärjäämiseen.

Kutsuvilla yrityksillä on isoja eroja siinä, millä riskillä poimija tänne Suomeen tulee riippuen siitä, miten laadukkaasti poimijan tarvitsemat asiat on hänelle Suomeen järjestetty ja miten paljon niihin on investoitu. Tässä tapauksessa laadulla ei tarkoiteta esimerkiksi sitä, miten hienossa huoneessa poimija nukkuu, jota kutsuja medialle ylpeänä esittää, vaan sitä, miten isolle määrälle poimijoita yritys todellisuudessa pystyy tarjoamaan hyvät  mahdollisuudet tehdä itselleen mahdollisimman hyvän taloudellisen tuloksen Suomessa ollessaan ja saada maahantuloedellytys näin myös käytännössä toteutumaan. Toteuttamalla yllä olevia seikkoja mahdollisimman tehokkaasti, kutsuja edesauttaa poimijan maahantuloedellytysten täyttymistä. Schengen säännön mukaan tulijalla on oltava riittävät rahavarat tai mahdollisuus niiden ansaitsemiseen Suomessa oloaikanaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että onko poimijalle järjestetty mahdollisuus siirtyä aina sadon mukaan paremmille alueille vai ei ja toteutetaanko siirtyminen myöskin käytännössä, kun siihen on tarve. Poimitutetaanko poimijalla esimerkiksi vain kolmea eri luonnontuotetta, vaiko aina tilanteen mukaan hänelle aina kannattavinta vaihtoehtoa. Tuleeko poimijalle kutsujasta riippuvaisia työttömyyspäiviä jne... Osakeyhtiö ei voi lahjoittaa poimijoille eikä kellekään muullekaan vastikkeettomasti isoja määriä rahaa. Jäljelle jää siis ainoastaan vaihtoehdot, että tulijalla on joko itsellään jo maahan tullessaan riittävät rahavarat, tai että hänellä on realistiset mahdollisuudet niiden hankkimiselle. Näitä asioita tulisi pystyä arvioimaan yrityksen ennakkoselvityksestä, miten hyvät ansaintamahdollisuudet tulijalle on todellisuudessa järjestetty.

Eri tyyppisten yritysten tarve Thaimaalaispoimijoista

Isoimmat Suomalaiset luonnonmarjoja jalostavat yritykset ostavat marjoja itselleen myös Suomen rajojen ulkopuolelta, kun siihen on tarve. Venäjältä ja Ruotsista pääosin. Jos esimerkiksi vanha mustikkatiivistettä valmistava yritys pitää välivuoden poimijoiden kutsunnassa, ei se ole kuolinisku tälle yritykselle. Kauden aikana saa se ostettua helposti Ruotsista riittävän määrän marjoja laitokseensa. Marjan hinta on heille silloin kuitenkin korkeampi, kuin että heillä olisi Suomessa omat thai-poimijat. Samalla tavoin kuin niille Suomalaisille yrityksille, jotka eivät ole mukana tässä viisumijärjestelyssä.

Ensiostajayrityksille tilanne on toinen. Mikäli tälle ei tule poimijoita, toiminta loppuu siihen paikkaan.  Jäljelle jää vain iso kalusto pihalle seisomaan, josta on jo syntynyt paljon kuluja esimerkiksi katsastusremonttien takia. Kaikista kiinteistöistä juoksevat lisäksi koko ajan useat eri kulut, jotka täytyy pystyä maksamaan. Liikevaihdosta tulee pyöreä nolla, joten sillä ei ole enää rahaa, jolla maksaa laskunsa. Mikäli tällainen yritys ei voi kutsua Thaimaalaispoimijoita, tarkoittaa se käytännössä useinkin yrityksien lopullista loppumista, eli konkurssia. 

Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat kuitenkin aivan välttämättömiä Suomalaisille luonnontuotteita käyttäville yrityksille, kerättiinpä nämä tuotteet sitten täältä Suomesta tai rajan toiselta puolen. Luonnontuotteista saadaan tällä hetkellä myös kovasti kaivattua ulkomaan vientiä. Raaka-ainetta meillä kyllä on. Luonnontuotealalla on edelleen paljon mahdollisuuksia ja alalle kaivataankin uusia sijoittajia ja markkinointiosaamista. Erityisesti nyt näinä taloudellisesti vaikeina aikoina Suomessa, innovatiivisuuteen ja yritteliäisyyteen tulisi antaa mahdollisuus.  Mikäli sinulla on ideoita kehittää tätä toimintaa edelleen, tai osallistua aktiivisesti tähän toimintaan yrittäjänä tai sijoittajana toivomme, että ottaisit meihin yhteyttä.

yhteydenotot: admin(at)marjanpoimijat.com